maanantai 28. lokakuuta 2013

Saimaanranta

Syksyn ensimmäinen reissu järvilohen perässä suunnattiin tällä kertaa Kyläniemen ympäristöön Saimaalle. Saimaalla ollaan vierailtu aiemminkin vaihtelevalla menestyksellä. Aikaisemmilta reissuilta  tutuiksi on tullut Haapaselkä Puumalan ympäristöstä, Yövesi sekä viime syksyn kohteena ollut Paasivesi.
Lappeenranta on siedettävän matkan päässä täältä joten tällä kertaa suunnattiin sinne.
Saimaa
Perjantai aamusta startattiin Jarin kanssa matkailuautolla kohti Saimaanrantaa. Iltapäivästä saatiin välineet kuntoon ja vene vesille, Silverin kaasu pohjaan ja kiiruusti salakan säätämisen pariin. Kello viidentoista aikoihin saatiin täkyjä uimaan ja aloitettiin alueeseen tutustuminen melko kovassa kelissä. Parisen tuntia ehdittiin ajelemaan lupaavan näköisiä penkkoja kunnes räikkä pärähti ensimmäisen kerran. Komea kala hyppäsi kaukana perässä ilmaan ja heti oli selvää että nyt oli paremman kokoinen kala kyseessä. Lohi pisti parastaan ja kävi lukuisia kertoja ilmassa, vauhtia siis piisasi ja väsytys oli taas vallan mukavaa puuhaa. Väsytyksen päätteeksi komea rasvaevällinen 77cm järvilohi haavittiin veneeseen ja nopean mittaamisen jälkeen vapautettiin takaisin Saimaan aaltoihin, tiedä vaikka joskus eksyisi uhanalaista sukuansa jatkamaan. Kala otti pinnasta 12g painon takaa kromi/purple/black huppuun viritettyyn pienehköön salakkaan.
77cm C&R
Keli yltyi koko ajan kovemmaksi ja jonkun netistä löytyneen mittarin mukaan tuuli puhalteli parhaimmillaan 12m/s. Emme kuitenkaan malttaneet lopettaa vielä kalastusta vaan jatkoimme pimeän tuloon saakka. Onnistuimme saamaan vielä 55cm ja 59cm järvilohet jotka myös jatkavat kasvuaan kotivesissään. Tähän oli hyvä päättää ja pimeässä ajelimme tutkan avustamana takaisin Saimaanrantaan.

Lauantaina jatkettiin samoilta alueilta ja puolenpäivän aikoihin lähdettiin siirtymään uistellen toiselle selälle. Jossain kohtaa alkoi satamaankin kun seilattiin kohti Myhkiön kärkeä. Tuolta alueelta löysimme ensimmäiset kunnolliset pikkukala parvet mutta päivän mittaan onnistuimme saamaan silmämääräisesti mitattuna ainoastaan alamittaisia lohia. Pimeän tullen siirryttiin taas tutkan ohjaamana makkaranpaistoon majapaikkaamme.
Auringon nousu Saimaanrannassa
Sunnuntaina  aloiteltiin aamusta kahdeksan aikoihin laskemaan täkyjä veteen ensimmäisenä päivänä hyväksi todetulla alueella. Luotain piirteli lupaavan näköisesti eikä siinä kovinkaan kauan tarvinnut odotella kun uloimmasta plaanarista lähti lohi kiukkuisesti viemään siimaa. Kaunis rasvaevällinen 66cm järvilohi kävi veneessä ja palasi välittömästi takaisin järveen. Tämäkin kala mieltyi 8g painolla uitettuun kromi/purple/black kypärään ahdettuun salakkaan.
66cm C&
Melko pian tämän kalan jälkeen taivas alkoi kunnolla rakoilemaan ja vihdoin aurinkokin näyttäytyi kahden harmaan päivän jälkeen. Keli meni todella kirkkaaksi joten osa pyydöistä painotettiin hieman reippaammin ja takiloihin vaihdettiin hieman erilaisia levyjä. Toisesta takilasta saatiinkin hyvä tärppi mutta lohi kuitenkin karkasi meiltä.
Toiseksi uloimmassa plaanarissa kävi vielä yksi kala ilmoittamassa itsestään mutta tämäkään ei kuitenkaan pysynyt kiinni. Kello 13 aikoihin olikin jo aika nostaa vehkeet ylös ja lähteä kotimatkalle.
Kotia kohti
Ei voi kuin kateellisena todeta kuinka hienoa vesistöä tuo Saimaa kokonaisuudessaan on. Maisemat ovat kerrassaan upeat ja kirkas vesi kätkee sisäänsä komeita lohikaloja. Kalaa tuntui olevan kohtuu hyvin liikkeellä ja tuttujen kautta kuultiin muutamastakin varsin komeasta lohesta eri puolilta Saimaata.
Saimaan järvilohi on uhanalainen laji ja Saimaalla onkin voimassa rasvaevällisten lohien vapautus suositus jota mekin tietysti noudatimme. Läntisessä naapurissa ollaan jo vuosien mittaan totuttu vapauttamaan jopa yli 10kg painoisia järvilohia joten siinä mielessä tämä C&R kalastus on jo vallan tuttua puuhaa.
Vapautettukin kala on saatu kala!
+10kg C&R Vänern 2008



perjantai 18. lokakuuta 2013

Salakat uimakoulussa

Sunnuntaina päästiin taas piipahtamaan järvellä, kovinkaan aikaisin ei oltu tälläkään kertaa liikkeellä ja Pilotti laskettiin taasen eteläpään luiskalta Näsijärveen. Pohjoisempaan oli alunperin tarkoitus mutta koska aikaa oli varattuna rajallisesti päätettiin taas jäädä lähemmäksi. Eteläpään luiskahan on lämmitetty ja sen yhteyteen on rakennettu nyt uusi viranomaislaituri jota voi käyttää lyhyeen kiinnittymiseen laskun/noston yhteydessä. Laituri onkin erittäin hyvä ja siksi paikka soveltuu kyllä erityisen hyvin traileri matkaajille. Kelien kylmetessä lämmitetty/valaistu luiska takaa veneiden helpon ylösoton.

Tuuleen suunnan perusteella valikoitiin suunta mihin lähdettäisiin ja sitten kartalta taas tarkemmin kohteeksi uudet penkat ja ajolinjat. Pintavesi huiteli edelleen 11 asteen tuntumassa joten siinä mielessä ei mikään ollut muuttunut viikon aikana.
Laskettiin sivumyötäiseen salakoita uimaan ja muutamien hyväksi havaittujen perusaseiden lisäksi sitten taas hieman erilaisia ja uusia virityksiä.
Kovinkaan kauaa ei ensimmäinen kalakontakti antanut itseään odotuttaa kun pullea reipas 50cm järvilohi kävi kääntymässä veneessä. Hetkeä myöhemmin jarru pärisi hieman voimakkaammin mutta kala irtosi samoin tein jättäen ainostaan salakan pään jäljelle kypärään.

Tyypillinen keskenkasvuinen järvilohi.
Seuraavaksi veneessä kävi odotusten mukaisesti muutamakin taimen joita kalastettavalla uudella alueella odotettiinkin olevan. Muutaman tunnin vedon aikana kaikkiaan 3 taimenta ja 3 järvilohta kävi veneessä joista kaksi oli selkeästi paremman kokoista + 50cm kokoluokkaa mutta kaikki kuitenkin alle 60cm ja jatkavat näin ollen kasvuaan Näsijärvessä.

Pikkuhiljaa olikin jo aika suunnata satamaan ja viimeinen tunti matkauisteltiin kohti eteläpään luiskaa. Syvänteen päällä, vettä alla 50m, plaanari peruutti vähän rivakammin ja suureksi yllätykseksi vedestä nousi tanakassa kunnossa oleva kuha joka oli hotkaissut salakan syvälle nieluunsa. En muista koskaan aiemmin saaneeni kuhaa Lokakuussa syvänteeen päältä pintakalvosta.




maanantai 7. lokakuuta 2013

Lokakuu

Vihdoin ovat pintavedet viilentyneet siinä määrin että voi ihan tosissaan alkaa täkyraksia taas uittamaan kotoisella Näsijärvellä. Syyskuun lopussa Nässystä nousi jo muutama kehukala ja tämä entuudestaan tulee lisäämään painetta jävellä.
Sunnuntaille oli järjestynyt sopivasti tilaa uisteluhommille joten päätin herättyäni vielä lähteä kopasemaan Näsinselkää. Normaalisti tulee lähdettyä jo kukonlaulun aikaan mutta nyt järvelle pääsin vasta joskus ennen kymmentä. Pääsääntöisesti kalastan syksyn pohjoisempana mutta eteläpään luiska oli nyt sopivan lähellä myöhäiselle lähdölle. Keli oli lupaava ja tuuli puhalsi juuri sopivasti aktivoidakseen taimenet otilleen.
Iltapäivä Näsinselällä.
Tämän syksyn teemaksi uusien välineiden ohella olen päättänyt kalastaa mahdollisimman paljon uusia alueita silläkin uhalla että kalasopasta puuttuu kalat tulevan syksyn aikana. Tuulen suunta oli ollut melkein sama jo useamman päivän joten oli helppo valita aloituspaikka uittoharjoituksille uudelle penkalle. 
Ihan kaikkia täkyjä en vielä saanut uimaan kun ensimmäistä jo vietiin, hyväkuntoisen oloinen järväri kävi visiitillä ja sai toki välittömästi vapautensa.
Seurasin penkan reunaa ja kalaa kävi tasaisesti pyytöihin vaikkakaan mitään kunnollisia syöttikala parvia ei luotaimeen piirtynyt, vedenlämmöt aika tasaisesti 11,4 Navman astetta.

Olisikohan isommat yksilöt syvemmällä?

Iltapäivän puolella aurinko alkoi paistamaan joka hetkeksi hiljensi kalantulon, oli siis sopeva hetki hieman muutella pyytöjä sekä vaihtaa vedettävää aluetta. Siirryin uistellen hieman pohjoisempaan pitkin lupaavan näköistä penkkaa. Kunnolliset syöttikalaparvet olivat edelleen hukassa mutta tovin kuluttua kala alkoi taas iskemään hanakasti salakoihin, isoihin ja pieniin. Parhaimmillaan kaloja roikkui useammassa siimassa ja koska olin yksin liikkeellä ei kereennyt tulemaan tylsää vaan tekemistä piisasi molemmille käsille Garminin pitäessä huolta valitusta kurssista. Sekä taimenia että järväreitä kävi veneessä ja kaikki yksilöt olivat hyväkuntoisen näköisiä. Yhtään yli 60cm kalaa en kuitenkaan onnistunut saamaan joten kaikki kalat saivat viipymättä vapautensa.
Jälkikasvu suorittaa mittaukset joten kotiin vietyjen kalojen kanssa pitää olla tarkkana.
Eilisen perusteella Näsinselällä on nyt pientä tämän vuoden istukasta ja siitä hieman isompia yksilöitä pintakalvossa liikkeellä siihen malliin että seuraava isku Näsijärven kalakantoja vastaan tullaan suorittamaan taas uudelle alueelle. Pieniä kaloja on ihan turha lähteä ehdoin tahdoin kiusaamaan.

Jos joku nyt vielä käyttää useampikoukkuisia täkyrakseja tai vaappuja syksyisessä jalokala jahdissa niin suosittelen ehdotomasti siirtymään yksi koukkuiseen joista kala on huomattavasti helpompi vapauttaa mahdollisimman pienillä vahingoilla. Eilenkin veneitä oli sen verran paljon liikkeellä että varmasti aika moni lohikalan pentu sai väistämättä siipeensä.
Viime syksyinen takakoukun uhri.
Jos kelit ja aikataulut sallii niin loppuviikosta ylävesille isompien yksilöiden perään.

Eilen kantautui lohikaloille loistavia uutisia:
Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti hetki sitten, että se tulee korottamaan järvilohen ja järvitaimenen alamitan 60 cm:iin. Saimaannieriä tullaan täysrauhoittamaan Vuoksen vesistöalueella.

Asetuksen ilmoitettiin astuvan voimaan 1.1.2014. 


Järvilohen osalta tämä koskee koko maata. Järvitaimenen osalta 60cm napapiirin alapuolisella vyöhykkeellä ja yläpuolisella 50 cm !