tiistai 23. kesäkuuta 2015

Merilohikausi kotimaassa

Merilohen perässä ollaan käyty kotimaan rannikolla keväisten Bornholmin ja Sturkön reissujen jälkeen. Koko kevättä ja alkukesää on yhdistänyt ikävä ilmiö, lähes jatkuvat kovat tuulet. Monta suunniteltua reissua on jouduttu perumaan kun ennusteet ovat luvanneet vähintään 10m/s keskituulia. Merellä on miellyttävää olla ja kalastaa aina tuonne seitsemän metrin tuuleen asti, tämän jälkeen alkaa mennä jo vähän keikkumiseksi. Viimeistään siinä 10 m/s lukemissa on sitten yleensä syytä kerätä kamat kasaan kun kalastaminen alkaa tuntumaan työläältä.
Muutamia läheltä piti tilanteita on uistelijoille tälläkin kaudella sattunut kun järki on jätetty rantaan lohen kiilto silmissä.

Erittäin harvinaista herkkua kuluneella kaudella.

Porin edusta on meidän ns. kotivesi ja sijainniltaankin oikeastaan lähin mahdollinen kun tavoitteena on itämeren lohi. Lohikausi on sujunut Porin edustalla saaliiden suhteen ihan mukavasti. Tälläkin kaudella on nostettu muutamakin todella iso lohi länsiviitan ja 50m-penkan väliltä. Iso osa saaliiksi saaduista lohista on kuitenkin ns. syönnöslohta jonka voi näiltä seuduilta tavoittaa läpi koko kauden. Tyypillisesti syönnöslohet ovat luokkaa 4-7kg ja kuluvalla kaudella niitä on tavattu ehkäpä jopa epätavallisen paljon tuolta Porin majakan seuduilta. Porin edustalla käytiin muutaman kerran säiden osuessa kohdalleen. Useampi reissu jouduttiin perumaan ilmatieteenlaitoksen ennustuksiin vedoten. Saldona pari harmittavaa karkuutusta ja yksi onnistuminen.

Täkyraksiin langennut.

Uusi kohteita on mukava kartoittaa ja joku aika sitten vierailimme ensimmäistä kertaa Porkkalan vesillä. Porkkalan satama ja seutu ylipäätään oli kyllä erittäin idyllistä. Matkalla kengälle ihastelin paikallista luontoa joka kyllä teki vaikutuksen. Keli meni tuonakin päivänä iltapäivän puolella melko kovaksi ja loppupäivä haettiin ajolinjoja myötäiseen lasketellen. Kaloista ei saatu havaintoja muutakuin kaikuluotaimen välityksellä.
Satamasta näytti löytyvän pieni kauppa ja sen yhteydessä oleva kahvila josta sai viime hetken täydennystä reissueväisiin. Tänne palataan varmasti uudelleen.

Porkkala marin.

Kokkolan merialue oli niinikään uusi  tuttavuus joka laitettiin listalle jo talven pimeinä iltoina tulevia merilohireissuja suunniteltaessa. Vanhoista lehtijutuista ja internetin ihmeellisestä maailmasta etsittiin perustietoja paikasta ja mahdollisista ottipisteistä. Ensimmäisellä reissulla kesäkuun alussa laskimme veneen Mustakarin satamasta josta löytyy kaksikin luiskaa.
Tarkoitus oli viipyä reissussa pari vetopäivää mutta reissu kutistui yhteen päivään kun jälleen kerran tuulilukemat ajoi miehet kotiin.
Hiljattain testiin tulleet Rhinon Baltic Series vavat pääsivät kuitenkin tositoimiin kun n. 13kg lohi tyhjensi Döörin rullalta 500 jalkaa siimaa yhdessä hujauksessa.

Rhino Baltic Series tositoimissa.

Juhannuksen alla vierailtiin uudestaan Kokkolan seudulla ja tällä kertaa vene laskettiin leirintäalueen rampilta. Ramppi olikin mielestäni huomattavasti parempi ja luiska itsessään oli hyvin suojassa tuulelta ja mereltäpäin tulevilta aalloilta.
Majoitusta löytynee Kokkolasta mukavasti ja tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä hieman pidempiäkin reissuja näille vesille. Kiitokset paikallisille uusille tuttavuuksille joilta ollaan saatu vinkkejä uisteluun ja laskupaikkoihin jne.

Rampilla.

Suuntasimme edellisen reissun ottipaikalle jossa pari viikkoa aiemmin vesi oli ollut pari astetta lämpimämpää kuin hivenen ulompana. Valinta osoittautui oikeaksi ja saimme hyvin nopeasti ensimmäisen lohikontaktin. Päivän mittaan saimme pieneltä alueelta kaikkiaan kolme lohta joista viimeisen laihahkon kalan laskimme takaisin -olihan meillä jo kahden lohen kiintiökin täynnä.
Varsinaisia talvikkoja tuli alueelta päivän mittaan useita paikalla olleille venekunnille. Omien kalojemme lisäksi muutamista muistakin pyöreistä kaloista kuulimme päivän mittaan. Vetopäivä lopetettiin hyvissä ajoin kun jälleen keran tuulimittari näytti tuttuja 9-10m/s lukemia.

Matkalla savupönttöön.
Lohikausi jatkuu kotimaassa ja mahdollisesti vielä rajojen ulkopuolellakin. Seuraava etappi on Helsinki Trolling Contest 2015. Helsinkiin matkaamme nyt kolmannen kerran kisailemaan ja etenkin tapaamaan tuttuja lohimiehiä ympäri maan. Tavoitteena on saada ensimmäinen Helsingin edustan lohi veneeseen saakka, muutaman kerran on ollut lähellä mutta vielä toistaiseksi ovat lohet vieneet pidemmän korren -kolmas kerta toden sanoo...


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Vetouisteluvenettä rakentamaan, osa 7

Kuten aiemmista kirjoituksista on käynyt ilmi, veneeni elektroniikasta vastaa Lowrance. Koko laitteisto on samaa tuoteperhettä jolloin integrointi sujuu muitta mutkitta plug & play tyyppisesti.
Järjestelmän asennushommat alkoivat tietysti veneen rakenteisiin tutustumisella ja laitteiston paikkojen ja johdotusten huolellisella suunnittelulla.
Pilothousessa on harvinaisen siististi toteutettu sähköistys ja sulaketauluistakin olisi löytynyt riittävästi vapaita paikkoja. Mukana tuli myöskin kytkentäkaavio veneen sähköjärjestelmästä mikä auttaa mahdollisten vikatilanteiden selvittelyssä.

Lowrance -perfectly equipped for the water.

Sähköistyksiä mietittäessä päätettiin toteuttaa koko elektroniikan sähköistys oman piirinsä taakse. Pulpetin sisään hankittiin 12 paikkainen Blue Sea Systemsin sulaketaulu jolle vedettiin päävirtakytkimeltä riittävän paksu syöttö- ja maakaapeli. Mahdollisten häiriöiden tullessa on helppo paikallistaa viat kun koko systeemi on oman sulaketaulunsa takana. Pulpetin sisään tehtiin vanerista asennuslevy esimerkiksi tutkamodulin, NMEA-jakotukkien jne. kiinnittämistä varten.

Asennus vaneri tutkalle, NMEA jakotukeille jne.

Lowrancen GEN3 monitoiminäyttö sijoitettiin tiestystikin pulpettiin. Pilothousen pulpetti on sen verran suuri että se mahdollistaa näiden isompienkin näyttöjen asentamisen. Monissa veneissä pulpetit ovat kiusallisen pieniä ja uistelija joutuu tyytymään pienempiin näyttöihin. Lowrancen autopilotti ei tarvitse omaa erillistä näyttöä mikä osaltaan vielä vapauttaa tilaa pulpetissa. Monitoiminäyttö ei voi koskaan olla liian suuri kun näytölle otetaan yhtä aikaa tarkasteltavaksi useampaa eri dataa. Isomman näytön kaveriksi hyttiin ruuvattiin Ykköskaiteen tekemään rosteri kaiteeseen 7 tuumainen versio Lowrancen GEN2 sukupolven tuoteperheestä.

Tarvittavan aukon sahaaminen käy helposti laitteen mukana tulevan asennus sapluunan avulla. Sapluuna tarkasti halutulle paikalle maalarinteipillä kiinni jonka jälkeen poistetaan tarvittava alue esimerkiksi pistosahalla. 
GEN3 TOUCH asennus template paikallaan.

Plotterin reijän sahauksen jälkeen toteutettiin vastaavaan tyyliin uppoasennus VHF-radiolle. Radio laitettiin katonrajaan minne sen sai luonnolliseen paikkaan kipparin käsien ulottuville. VHF-antennin rosterinen säädettävä jalka tuli niinikään katolle. Molempien asennus kävi helposti Pilothousen katon rajassa olevien avattavien luukkujen kautta.

Viimeisenä katsottiin paikka tutka-antennille veneen katolta. Tutkan mukana tulee samainen template jonka avulla tutkan asemointi ja tarvittavien kiinnitysreikien poraaminen käy erittäin helposti. Hytin lipan alta löytyvästä luukusta tutka-antennin kiinnittäminen oli erittäin helppoa.
Tutkan asentamisessa tulee ottaa huomioon tietyt varoetäisyydet mm. muihin antenneihin. Tutkan edessä tulee olla esteetön reitti antennin lähettämälle tutkapulssille. Asennettaessa tutka hytin katon takalaitaan tulee huolehtia että antenni tulee riittävän korkealle jotta lähetetty signaali ei heijastu katon pinnasta. Asennusohjeista löytyy kattavat tiedot oikeanlaisen asennuksen toteuttamiseksi.

Tutka-antennin asemointia.

Laitemodulien asennuksen  jälkeen oli johtojen vetämisen vuoro.Pilothousesta löytyi hyvät reitit tarvittaville johdoille ja kaapeleille. Vedettävää piuhaa piisaa  kun kaikki laitteet kytketään NMEA-verkkoon. Nykyään on onneksi olemassa 4-lähtöisiä NMEA haaroitustukkeja joita itsekin kytkin kaksi sarjaan pulpetin sisään. Erillisistä T-haaroista rakentaessa tuo veisi huomattavasti enemmän tilaa. Johtojen asentamisen ja laitteiston testaamisen jälkeen asennukset viimeisteltiin johtoja siistimällä.

8-lähtöinen NMEA haaroitus asennusvaneriin kiinnitettynä.

Antenneille ja kaikuluotaimen anturille hankin Scan Strutin täysin vesitiiviit läpiviennit. Läpivientejä löytyy useampaa eri kokoa käytettävien kaapeleiden ja liittimien vaatimusten mukaan. Läpivientien asennus on helppoa ja paketissa tulee kaikki tarvittava mukana. Läpiviennin kumisia sisäosia tulee mukana eri kokoja joista on helppo valita juuri oikea koko käytettävän kaapelin mukaan.

Tutkan vesitiivis läpivienti.
Kaikuluotaimen chirp anturiksi valikoitui Airmarin TM150 peräpeiliversio. Anturin läpivienniksi hankin edellä mainitun Scan Strutin tuoteperheen isomman mallin jonka läpimitta riittää kaikuanturin liittimelle. Samaisesta läpiviennistä saadaan mahtumaan myöhemmin asennettavat muut peräpeiliin tulevat kaikuluotainten anturit.


 Kaikuantureiden Scan Strutin läpivienti.
Asennusten valmistuttua jäljellä oli enään asetusten säätäminen sekä tietysti itse laiteiston testaaminen käytännössä. Elektroniikka ja itseasiassa koko vene koeajettiin ensimmäistä kertaa vain muutamia päiviä ennen ensimmäistä varsinaista kalareissua. Onneksemme kaikki toimi kuitenkin moitteetta ja ensimmäiseen reissuun voitiin lähteä luottavaisin mielin.

Koeajoa vailla.




















Viimeisenä vuorossa ollutta Lowrancen autopilotin asennusta käsiteltiinkin jo aiemmassa postauksessa:

Vetouisteluvenettä venetta rakentamaan, osa 6

Kesän mittaan olisi tarkoitus asentaa vielä ainakin Lowrancen Sonichub. Sonichub on veneilykäyttöön tarkoitettu vesitiivis audiojärjestelmä jota käytetään HDS laitteella NMEA-verkon kautta. Musiikkia voi kuunnella mobiililaitteiden, muistitikun tai vaikka Sonichubilta löytyvän FM radion kautta. 
Sonichubissa on tehokas 4-kanavainen vahvistin ja järjestelmän mukana toimitetaan kaksi vedenpitävää kaiutinta. Tarkemmat speksit linkin takaa:

http://lowrance.fi/index.php/2014-05-08-10-56-05/viihde/item/42-sonichub%C2%AE