maanantai 28. joulukuuta 2015

Vetoperhot lohikalojen pyynnissä.

Perhomiehet ja vetouistelijat mielletään yleisesti ottaen genren ääripäiden edustajaksi kun puhutaan yleisemmin harrastuksesta nimeltä kalastus. Perhokalastusta tuli aikanaan itsekin harrasteltua ja perhoja sidottiin sitten talven pimeinä iltoina tulevaa kesää silmällä pitäen. Parkanon urheilukalastajien perhonsidonta kursseilla sai tähän lajiin hyvää oppia. Viinikanjoen kosket tulivat tutuiksi kun useampina kesinä likipitäen asuttiin joella. Viinikanjoki on muuten yksi pirkanmaan koskikalastuskohteiden helmistä. Kannattaa tutusta mikäli koskikalastus kiinnostaa.

http://www.viinikanjoki.com/

Uistelijan näkökulmasta vetoperhot ovat oivallinen, joskin lähes unohdettu, ase jalokaloja tavoteltaessa. Vetoperhoja on kuitenkin käytetty menestyksekkäästi esimerkiksi Saimaalla. Kotoisella Näsijärvellä ainakin minun tietojeni mukaan vetoperhojen käyttö on ollut melko vähäistä.

Vetoperhoja levyn taakse.

Kun hypätään ison meren toiselle puolelle niin aihe onkin jo vallan tuttu. Pohjois Amerikan vesillä on pitkät perinteet vetoperhon käytöstä. Länsinaapurissamme paikalliset Vänernin ja Vätternin kävijät ovat niin ikään käyttänee vetoperhoja erittäin hyvällä menestyksellä.

Uistelussa varmasti yksi kompastuskivistä perhon käytölle on ollut uinti tai pikemminkin sen puute. Perinteisessä perhokalastuksessa lohta tavoitellaan virtaavasta vedestä joka jo sinällään luo perhoon houkuttavan uinnin.
Läkkärän avulla perhoihin on saatu aikaiseksi jonkinlainen uinti. Flasherit tietysti uittavat perhoa mutta loppukaudesta kala on monesti aivan kalvossa jolloin levyn käyttö ei välttämättä oikein toimi. Jenkeissä perhoa on uitettu perinteisesti dodgerin takana lyhyellä tapsilla.

Ison Okin taakse.

Esimerkiksi raksikalastukseen verrattuna perhon käytölle löytyy tiettyjä etuja muutamissa tilanteissa. Kun kala on aivan kalvossa pystytään perhoa uittamaan siten että se juuri pysyy pinnan alla.
Pintakalvossa pientä piikkikalaa tankkaavan järvilohen kalastukseen on vaikea kuvitella toimivampaa viehettä.

Vetoperholla kalvosta.

Alkusyksystä Pauli laitteli kuvia erilaisista vetoperhoista joita mies oli väkästellyt järvilohet mielessään. Muutaman venekunnan toimesta näitä perhoja aloitettiin testaamaan täkyraksien rinnalla. Ensimmäinen parempi onnistuminen taisi olla Lohikunkun alla kun Pauli nappasi komean yli 4kg painaneen taimenen Koljonselältä -tämä antoi uskoa tekemiseen.

Kauden edetessä ja vesien viilentyessä lohikalojen aktiivisuus lisääntyy ja saalisraportteja alkoi kuulumaan myös vetoperhojen osalta. Pauli jalosti ideaansa ja kehitteli perhoille uittolevyä jolla saadaan perhoille houkutteleva uinti. Kuvien perusteella muutamat näistä uudemmista perhoista toivat väkisinkin mieleen lähestyvän joulun. Mielikuvat muuttuivat nopeasti kun samaiset perhot löytyivät järvilohien suusta.

Himmeli -järvilohien mieleen.

Loppukaudesta muutamina päivinä perhot ovat olleet selkeästi ylivoimaisia pyytävyytensä suhteen. Samaan aikaan samoilla ottipaikoilla vedetyt perhot ovat lyöneet täkykalat ylivoimaisesti. Otanta on toki vielä pientä mutta usko perhojen pyytävyyteen vahvistui kyllä huimasti näiden muutamien päivien aikana.

Keväällä jatketaan testejä merilohen kalastuksen parissa. Ensimmäisiä malleja ollaan jo kovasti suunniteltu ja Paulin perhopenkistä on syntynyt  lupaavan näköisiä tuotoksia. Bornholmin laboratorio on olosuhteiltaan melko otollinen ja siellä on tarkoitus uittaa näitä talven aikana syntyviä pyytöjä seuraavan kerran.

Varma arpa merilohelle ?

Mikäli haluat omat ottikoneet arsenaaliisi niin ota yhteyttä Pauliin:

delphin566@gmail.com


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti