maanantai 1. elokuuta 2016

Kuhakesä 2016

Kuhakesä 2016 on parhaimmillaan näin heinä-elokuussa mikä tyypillisesti onkin kuhan kalastuksen sesonkiaikaa. Kalat ovat siirtyneet kutualueiltaan syvänteiden äärelle ja ovat helposti uistelijoiden saavutettavissa.Uistellen kalastelemme kuhaa yleensä heinäkuun alusta lähtien jolloin merilohivehkeet on laitettu naulaan. Nyt ollaan siis sesongin puolessa välissä.

Kuhankalastukseni on viime aikoina keskittynyt Näsijärvelle jonka uumenista löytyy vahva kuhakanta.Kuhareissut ovat suuntautuneet lähes poikkkeuksetta Näsinselälle lähinnä siitä syystä että edellisen kauden vedimme Koljonselällä joten nyt oli aika kerrata Näsinselän kujeita.

Värikatta kuhakapulaan.

Viime kesällä kirjoitettu juttu avaa hieman järven eri osioita joten ainakin Näsimeren uusille kalamiehille voi siitä löytyä hyödyllistäkin vinkkiä, klikkaa linkkiä:

http://mansunmatkassa.blogspot.fi/2015/07/nasijarven-kuhakausi.html

Kalastuksellisesti kulunut kuukausi on ollut erittäin onnistunut. Oikein huonoja reissuja ei ole vielä kohdalle osunut vaan jokaisella reissulla ollaan kalaa löydetty ja vieläpä melko runsaastikin. Vesien vielä lämmetessä on parhaat onnistumiset saatu totuttuun tapaan hieman raskaampien punttien takaa.  Vasta aivan viimeisimmillä reissuilla ollaan paremmin onnistuttu pintavedolla kun vedet ovat viime aikaisten lämpimien säiden johdosta lämmenneet paikotellen melko reippaastikin.
Tässä kohtaa lienee paikallaan muistuttaa laadukkaan kaikuluotaimen merkityksestä tehokkaassa uistelussa. Luotaimen näyttöä lukemalla pääsee helposti jyvälle mistä vesikerroksesta kalaa kannattaa tavoitella. Illan aikana täkyparvet saattavat vaihtaa nopeastikin kerrosta ja näihin muutoksiin tulee reagoida vaappu/painotus valinnoilla.

Lowrance GEN3 12, Airmar TM150, StructureScan 3D.

Viehepuolella ollaan menty toistaiseksi melko yksinkertaisella kaavalla. Vedossa on ollut ainoastaan Tammisalon Eskon Räppäri vaappuja. Eskon tekeleet on vuosien mittaan todetu yksinkertaisesti kaikkein kalastavammiksi rungoiksi. Kun koko viehepaletti on samaa runkoa niin nopeuden sovitus on helppoa, lisäksi painotusta muuttamalla tiedetään melko tarkkaan missä uistimet kulkevat kun jokaisen vieheen ominais uintisyvyys on sama. Ei liene sattumaa että esimerkiksi Häme-Cup:n tekijämiehistä iso osa vetää Räppäriä.
Elokuussa yöt pimenevät jolloin mukaan otetaan kattaus isompiakin ottikoneita.

Räppäri 135mm ottivärissä.

Vuosien jälkeen ollaan vedetty kuhaakin taas pikkuplaanareilla. Ghostin tekeleet ovat osoittautuneet aivan suvereeneiksi kapistuksista plaanari valikoimasta. Pikkuplaanareilla saavutetaan muutama merkittävä etu verrattuna kelkkavetoon. Tähän olennaisena osana liittyy Lowrancen uusi structurescan 3D kaikuluotain -tähän lienee syytä palata erillisen jutun muodossa.

Mittakaloja on tullut lähes poikkeuksetta niin runsaasti että suurimman osan kaloista on voinut vapauttaa ja eräksi otettavat on ollut helppo valikoida esimerkiksi pahemmin kiinni olleista yksilöistä. Vapauteen olemme päästäneen myöskin kaikki vauraammat yksilöt, kolmen kilon kuhakin alkaa olemaan jo vähän turhan suuri ruokapöytään. Mikäli kalat aiotaan vapauttaa, tulee niitä mielestäni kohdella asianmukaisesti. Jos kala halutaan esimerkiksi kuvata, tulee se suorittaa pikaisesti siten että kala saadaan mahdollisimman nopeasti takaisin veteen. Mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista kierrättää kalaa jokaisen miehistön jäsenen sylissä poseeraamassa.


GÖS.

Vanajavesi on ollut niinikään uistelukohteena jossa olemme käyneet jokusia kertoja vetämässä Räppäreitä. Kuhien lisäksi sivusaaliina Vanajalta tulee lähes poikkeuksetta mukavan kokoisia ahvenia ja melko vauraitakin nenäkaloja joten jonkinlaisten perukkeiden käyttö on suositeltavaa.
Pienempi vene mahdollistaa helposti myöskin uusien kohteiden kartoituksen ja täytyy sanoa että hyviä kalavesiä Pirkanmaalla kyllä riittää -uusien järvien tutkiminen on mielenkiintoista ja sieltä saattaa joukosta löytyä huikeitakin kalapaikkoja.

Tärppiä odotellessa.